Son La

Son Lan provinssi on yksi Vietnamin 50 provinssista ja sijaitsee aivan maan pohjoisosissa ja sillä on pitkä yhteinen raja Laosin kanssa. Provinssin samanniminen pääkaupunki, Son La, sijaitsee noin 320 km (autolla 9 tuntia) Hanoista länteen. Provinssin pinta-ala on 14 174 km2.

Vuoristoista Son Lata ovat perinteisesti asuttaneet lukuisat etniset ryhmät, kuten hmongit, xin munit ja xat. Alue on vuoristoisuutensa ja vaikeakulkuisuutensa vuoksi ollut pitkään hyvin harvaanasuttua. Monet aluetta asuttaneista etnisistä ryhmistä suosivat vuorten ylärinteitä, missä he ovat harjoittaneet perinteistä kiertoviljelyä sekä metsästystä ja kalastusta. 1000-luvulta lähtein alueelle alkoi muuttaa ns. mustia thaita Kiinan eteläisistä osista. Koska heidän pääasiallinen ravintonsa on ns. tahmariisi, he asettuivat asumaan riisinviljelyyn hyvin soveltuviin vuorten välisiin laaksoihin sekä vuorten alarinteille.

Nykyisin thait (ns. mustat ja valkoiset thait) ovat Son La provinssin suurin etninen ryhmä. Vuonna 2006 provinssin asukasmäärästä (1 007 500) oli thaita reilut 55 % . Seuraavaksi suurimman ryhmän muodostivat kinhit eli etniset vietnamilaiset (19,7 %). Tämän jälkeen tulevat hmongit (11,5 %) ja muongit (8,4 %) - eräät alueen vanhimmista etnisistä ryhmistä. Muita provinssissa asuvia etnisiä ryhmiä ovat mm. kh’mut, xhin-munit, la hat, xat, daot ja laot (8%).

Son Lan provinssin etniset ryhmät elivät käytännössä melko eristyksissä muusta Vietnamista aina tälle vuosisadalle saakka. Ranskalaisten raskaan verotaakan alla monet vähemmistöt aktivoituivat poliittisesti ja alkoivat toimia yhteistyössä Viet Minhin kanssa. 1960-luvulta lähtien MOLISA (the Ministry of Labour, War Invalids and Social Affairs) alkoi organisoida etnisten eli ns. kinh-vietnamilaisten uudelleenasuttamista maan harvaanasutuille vuoristoseuduille. Arvioiden mukaan v. 1961-1975 noin miljoona vietnamilaista muutti pohjoisen vuoristoseuduille, tosin osa palasi myöhemmin takaisin. Tämän uudelleenasuttamisen taustalla oli hallituksen pyrkimys “kehittää vuoristoalueiden taloudellista ja kulttuurista tasoa”. Vuoden 1979 Kiinan kanssa käymänsä rajasodan jälkeen hallitus tehosti vietnamilaisten asuttamista erityisesti maan pohjoisiin provinsseihin. Tällä kertaa kysymys oli erityisesti turvallisuuspoliittinen. Kinh- vietnamilaiset nähtiin kriisin sattuessa etnisiä vähemmistöjä luotettavampana ryhmänä.

Metsien kohtalo
Ulkomaisten arvioiden mukaan Son Lata vaivaava metsien häviäminen ja lisääntynyt eroosio ovat osittain seurausta hallituksen aktiivisesta vuoristoalueiden vietnamilaistamisesta. Väestöpaineen lisäännyttyä nopeasti, asutus on yhä enenevässä määrin kiivennyt vuorten rinteitä ylös. Ongelmia on syntynyt siten myös siitä, ettei metsille ole jäänyt riittävää lepoaikaa kestävän vuoroviljelyn harjoittamiseksi. Vaikka hallituksen vietnamilaiset virkamiehet helposti syyttävät etnisiä vähemmistöjä alueen herkän luonnontasapainon horjuttamisesta, on pikemminkin kysymys alueen liiallisesta asuttamisesta. Son La provinssi kattaa 14 000 km2:n alueen, josta 70 % on vuoristoa. Pinta-alasta 18,5 % on metsää. Viimeisen kahden vuoden aikana provinssi on panostanut voimakkaasti metsien uudelleenistuttamiseen, sillä vielä pari vuotta sitten metsäpinta-ala oli vain noin 9 %.

Talouskasvua ja ruokaturvan heikkenemistä
Viime vuonna provinssin talouskasvu ylitti 10 %:n rajan. Maatalous ja metsäteollisuus muodostavat alueen keskeisimmät kasvualueet. Maatalouden osuus on 22 % kokonaistuotannon arvosta. Kun maataloustuotanto aiemmin kattoi pääasiassa vain provinssin oman kulutuksen, sitä riittää nykyisin myös provinssin ulkopuolisille markkinoille. Tuotannon kasvuun on päästy osin mm. riisintuotantoalaa vähentämällä (noin 10 000 hehtaarilla viime vuosina). Rajallista viljelykelpoista maata on yhä enemmän käytetty muun muassa teen, kahvin, sokeriruo’on, maissin ja hedelmäpuiden viljelyyn. Ulkomaisten kansalaisjärjestöjen raporttien mukaan kehitys on johtanut myös siihen, että kotitalouksien elintarvikeomavaraisuus ja ravitsemustilanne ovat itse asiassa usein jopa heikentyneet verrattuna entiseen.

Viranomaisten politiikka suosii myyntiin suunnattua viljelyä siitä huolimatta, että tuotteiden kuljetus on paitsi vaivalloista myös kallista. Pitkällä tähtäimellä tämänkaltainen kehityspolitiikka myös väistämättä lisää alueen asukkaiden riippuvuutta ulkopuolisista markkinoista. Tällä hetkellä viljelijöitä houkutellaan siirtymään esimerkiksi sokeriruo’on viljelyyn lupaamalla maksaa heidän tuotteistaan kulloinenkin markkinahinta siten, että heille taataan tietty minimihinta silloinkin, jos tuotteen hinta romahtaa. On selvää, ettei mikään yritys pysty eikä halua maksaa sokeriruo’osta yli markkinahinnan kovin pitkää aikaa. Tämä taloudellinen tosiasia kuitenkin sivuutetaan viranomaisten taholta sulavasti ja vakuutetaan toiminnan hyviä puolia kaikille osapuolille. Viljelijät ottavat usein tietämättään suuren riskin yksipuolistaessaan viljelykasvejaan, sillä hinnan mahdollisesti pudotessa heillä tulee olemaan suuria vaikeuksia ostaa paikallisilta markkinoilta tarvitsemansa ruokatarvikkeet. Myös Aasian talouskriisin vaikutukset Vietnamin talouskasvuun tulevat voimakkaasti heijastumaan Son Lahan, sillä hallitus kattaa 70 % provinssin budjettimenoista.

Provinssin haasteet ja ongelmat ovat viime vuosien kasvuluvuista huolimatta suuret. Alueen BKT/hlö/ vuosi on 120 dollaria, kun se koko maassa on keskimäärin 180-200 dollaria. Perheistä 33,8 % lasketaan kuuluviksi köyhiin (tulot alle 15 kg / riisiä /hlö / kk). 70 %:lla kotitalouksista ei ole sähköä ja yli 60 %:lla ei ole puhdasta vettä saatavilla. Provinssissa noin 90 000 asukkaalla on suuria vaikeuksia saada ylipäänsä käyttöönsä päivittäin tarvitsemaansa vettä. Noin 30 % lapsista on aliravittuja.

Myös koulutus- ja terveydenhoitotilanne ovat ongelmallisia. Tällä hetkellä noin 73 % lapsista käy koulua. Ensi vuoden (1999) tavoitteeksi on asetettu kansallisen koulutusstandardin saavuttaminen (80 %). Myös aikuisille pyritään järjestämään lukutaitopiirejä, sillä erityisesti ylhäällä vuorilla asuvien vähemmistöjen parissa on runsaasti luku- ja kirjoitustaidottomia aikuisia, erityisesti naisia. Terveydenhoidon eräs suurimpia ongelmia on pätevän henkilöstön ja lääkkeiden sekä laitteiden puute. Son Lan kaupungissa sijaitsevassa sairaalassa on ainoastaan 200 vuodepaikkaa vaikka provinssissa on 900 000 asukasta.

Son Lan pato
Son La provinssi on viime aikoina noussut huomion kohteeksi, ei niinkään nykyisen, kuin tulevan kehityksensä ansiosta. Parhaillaan Vietnamin hallitus suunnittelee provinssiin suuren padon rakentamista sähkövoiman tuottamiseksi . Son Lan pato on suunniteltu kolme kertaa suuremmaksi kuin Hoa Binh, joka on tällä hetkellä kaakkois-Aasian suurin pato. Suunnitelmien mukaan Vietnam uudelleenasuttaa 103 000 Son Lan asukasta, joiden kodit jäävät patoaltaan alle.

Patohankkeen toteutus ja sen aikataulu riippuvat suuressa määrin siitä, onnistuvatko vietnamilaiset löytämään hankkeelle rahoittajia. Jopa ympäristö- ja kehitysjärjestöjen paljon parjaama Maailmanpankki on sitä mieltä, että toteutuessaan hankkeen ympäristövaikutukset ja seuraukset paikallisväestölle olisivat liian suuret ja tästä syystä se on evännyt hankkeelta rahoituksensa. On täysin selvää, etteivät viranomaiset pysty pitämään lupauksiaan siitä, että se hankkii padon vuoksi muuttamaan joutuville työtä ja rakentaa kaikille uudet asunnot. Kokemukset Hoa Binhin padon yhteydestä kertovat korutonta kieltään siitä, että viranomaisten suunnitelmat ovat aivan toisia kuin mihin käytännön resurssit antavat myöten. Tästä huolimatta Vietnamin kansalliskongressi hyväksyi patosuunnitelmat tänä kesänä. Asia on edennyt pääministerin pöydälle.

Provinssin kansainvälisten suhteiden varajohtaja, herra Duong Qu Ang Nga kertoi kaikkien provinssin asukkaiden olevan erittäin onnellisia “siitä kunniasta, että saamme alueen suurimman padon Son Lahan”. Käytännössä suuri osa provinssin asukkaista tuskin on kuullutkaan patohankkeesta ja sen ympäristö ym. vaikutuksista. Hallitus on jo aloittanut uusien asuntojen rakentamisen uudelleensijoitettavalle väestölle. Valitettavasti pelkät asunnot eivät kuitenkaan tule riittämään: perheet tulevat tarvitsemaan viljelymaata ja suurten alueiden jäädessä veden alle, paine kiivetä yhä ylemmäs vuorten rinteille lisääntyy. Tämä tulee monin paikoin merkitsemään myös sitä, että perheet joutuvat muuttamaan viljelylajikkeita sekä viljelytapojaan. Muutos ei ole ollut helppo Hoa Binhin asukkaille. Se tuskin tulee olemaan helppo myöskään Son Lassa asuville vähemmistöille, joiden koko elämäntapa saattaa joutua voimakkaan muutoksen kouriin.

Sähköntuotantoon valjastetun Mekongin jokialueen nykyiset ja tulevat padot ulottavat vaikutuspiirinsä kuitenkin paljon laajemmalle alueelle, kuin patoaltaiden välittömään läheisyyteen. Eteläisessä Vietnamissa sijaitsevan Can Tho -yliopiston apulaisprofessori Pham Van Kiem on ilmaissut huolensa Mekongin suiston tulevaisuuden näkymistä. Vietnamin riisiaittana toimiva suistoalue on elintärkeä myös koko maata ajatellen. Professori Pham Van Kiem on huolestunut mahdollisten uusien vesivoimala-hankkeiden vaikutuksista etelän delta-alueelle. Huen ja Saigonin lisääntyneet tulvat ovat merkkejä mikroilmaston muutoksista. Samaa viestivät myös Hoa Binhin asukkaat, joiden sadot kärsivät viime kesänä pitkään jatkuneesta kuivuudesta. “Ennen padon rakentamista me tiesimme milloin kuiva kausi alkaa, joten pystyimme varautumaan siihen parhaan kykymme mukaan. Nykyisin sateiden ja kuivan kauden ennustaminen on lähes mahdotonta. Epävarmuus maataloudessa on lisääntynyt. Sähkökatkoksia sentään on harvemmin kuin ennen. “