Terveys

Aivan ensimmäiseksi on sanottava, että tässä annettujen ohjeiden ja vinkkien ei ole tarkoitus pelotella, vaan muistuttaa mahdollisista ongelmista, joihin voi usein jo kotimaassa varautua. On viisasta ottaa etukäteen selvää, millaisiin oloihin on lähdössä ja hyvissä ajoin hoitaa mm. rokotukset ja matkavakuutukset kuntoon. Vaikka matkaoppaista voikin kauhistella lukuisia trooppisia tauteja tai eksoottisten eläinten pistoja ja puremia, suurimmat terveysriskit ovat kuitenkin liikenne ja suojaamaton seksi (mm. AIDS on Vietnamissa vakava onglema). Seksiturismi on kasvava sekä tuomittava ongelma.

ILMASTOSTA JOHTUVAT ONGELMAT

Kuumuus ja kosteus ovat jo yksinään niihin tottumattomalle elimistölle melkoisia rasituksia, puhumattakaan siitä, että matkalla pitäisi vielä jaksaa liikkua. Pitkä matka ja aikaeroon sopeutuminen vievät nekin voimia. Ensimmäiset päivät perillä kannattaakin rauhoittaa turhilta menoilta ja ponnistuksilta.

Nesteen tarve nousee tropiikissa huomattavasti. Tarkkoja lukuja on mahdotonta antaa, mutta juomia pitää joka tapauksessa nauttia litrakaupalla. Janon tunne on hyvä mittari, samoin virtsaamistiheys ja virtsan väri (pitäisi pysyä vaaleana). Lämpöuupumuksen ja –halvauksen ehkäisemiseksi pitää juoda runsaasti, mutta samalla huolehtia riittävästä suolojen saannista. Tämä onnistuu mm. syömällä suolaisempaa ruokaa, kuin mihin kotimaassa on tottunut. Vietnamilaisilla on tapana syödä hedelmiä suolan ja/tai chilin kanssa; kannattaa kokeilla.

Lämpimissä, kosteissa oloissa tulehtumisvaara on suuri, minkä vuoksi pienetkin haavat ja hiertymät on puhdistettava huolellisesti. Hiertymiä voi ehkäistä käyttämällä väljiä, luonnonkuituisia vaatteita ja kunnolla sisäänajettuja jalkineita. Sieni-infektioiden riskin takia paljain jaloin liikkuminen ei ole suositeltavaa. Tropiikin aurinkoon on suhtauduttava varoen: iho palaa nopeasti, ja kirkas auringonpaiste saattaa vaurioittaa silmiä vakavasti. Etenkin keskipäivällä on syytä välttää auringossa oleskelua. Pitkähihaisten ja -lahkeisten vaatteiden sekä lippalakin käyttö on järkevää, samoin aurinkovoiteiden, joiden suojakerroin vähintään 15, käyttäminen.

Meressä uimisen jälkeen on hyvä peseytyä makealla vedellä. Uima-altaita lukuun ottamatta makeassa vedessä uimista tai kahlaamista on syytä välttää loistartuntojen ehkäisemiseksi.

MATKA-APTEEKKI

Pienen matka-apteekin kokoaminen on suositeltavaa. Vietnamissa lääkkeitä myydään apteekkien ohella valitettavasti myös katukaupassa ja laittomasti ilman reseptiä apteekeistakin. Myyjät eivät useinkaan tiedä lääkkeiden sivu- ja yhteisvaikutuksista tai oikeasta annoksesta, ja monien valmisteiden käyttö edellyttäisi lääkärin määräystä. Lisäksi lääkkeet saattavat olla vanhentuneita ja tehottomiakin (esim. mikrobilääkkeet). Oheisen listan avulla voi miettiä, mitä ottaa mukaan, kun tietää matkan tarkoituksen ja luonteen (esim. kaupunki - maaseutu).
- särky- ja kuumelääkettä
- mietoa kortisonivoidetta auringonpolttamiin ja hyönteisten pistoihin (ei rikkoutuneelle iholle)
- hyönteisten pistoihin aiheuttamaan kutinaan antihistamiinia
- haavanhoitoon puhdistusainetta, sidetaitoksia, laastaria
- vedenpuhdistustabletteja (jodiin perustuvat tehokkaimpia)
- ripulilääkettä, ripulijuomajauhetta
- aurinkovoidetta
- hyönteiskarkotetta

Muuta:
- kuumemittari
- kosteuspyyhkeitä (erittäin käteviä!)
- naisille terveyssiteitä ja tamponeita (terveyssiteitä on melko näkyvästikin myynnissä, mutta
tamponien löytäminen suurkaupunkien ulkopuolella onkin vaikeampaa)
- kosteusvoidetta
- kondomit

Jos matkailijalla on jokin perussairaus, saattaa olla tarpeen neuvotella hoitavan lääkärin kanssa matkaan liittyvistä kysymyksistä ja lääkityksestä matkan aikana. Esim. kuumuus saattaa rasittaa sydäntä huomattavasti, tupakointiin ei Vietnamissa useinkaan kysytä lupaa jne. jne.

ROKOTUKSET

Perusrokotukset - MPR-, jäykkäkouristus-, polio- ja kurkkumätärokotus - tulisi aina pitää voimassa, vaikkei ikinä matkustaisikaan. Jäykkäkouristus- ja kurkkumätärokotteiden tehosteväli on kymmenen vuotta.

Vietnamiin matkustaville suositellaan ainakin suojausta hepatiitti A:ta (tarttuva maksatulehdus) vastaan. Harkinnan mukaan voidaan antaa rokotteita mm. Japanin aivokuumetta, lavantautia ja koleraa vastaan, mutta nämä ovat tarkoitettu lähinnä pitkään alkeellisemmissa oloissa tai tietyn sairauden tunnetulla esiintymisalueella oleskeleville. ”Pitkään” tarkoittaa useimmissa tapauksissa yli paria-kolmea kuukautta.

MALARIAN EHKÄISY

Malarian aiheuttaa eräs Plasmodium-suvun alkueläin, joka käyttää hyttystä väli-isäntänään. Tyypillisiä malariatartunnan oireita ovat säännöllisesti toistuvat kuumekohtaukset, jotka alkavat voimakkailla vilunväristyksillä (horkka). Kuumeen lisäksi voi esiintyä vatsakipua ja tajunnan tason heikkenemistä. Kaakkois-Aasiaan matkaavien on syytä ottaa malarian riski todesta ja huolehtia malarian ehkäisystä niin asianmukaisella lääkityksellä kuin muillakin suojaavilla toimenpiteillä, sillä alueella esiintyy lääkeresistenttejä kantoja. Vaara on kaupunkimaisissa oloissa pienempi. Malariasta puhuttaessa korostuu erittäin tärkeä ohje, joka valitettavan usein pääsee unohtumaan: jos kotimaahan palattuasi joutuu käymään lääkärissä jonkin vaivan, vaikkakin vähäpätöiseltä tuntuvan, takia, on muistettava mainita lääkärille matkasta!

Ohjeita malarian ehkäisemiseksi:
- hanki estolääkitys ajoissa lääkäriltä (alkaa yleensä viikkoa, joskus kolmeakin ennen matkaa)
- muista ottaa estolääkkeet säännöllisesti ennen matkaa, sen aikana ja vielä jälkeenkin (yleensä neljä viikkoa)
- älä muuta omin päin lääkitystä

Kun estät hyttysiä pistämästä, pienennät oleellisesti muidenkin hyttysten välityksellä leviävien tautien (esim. dengue-kuumeen) riskiä, joten
- vältä liikkumista ulkona pimeän aikaan, etenkin maaseudulla
- pukeudu iltaisin ja öisin vaaleisiin, peittäviin vaatteisiin
- käytä dietyylitoluamidia (=DEET) sisältäviä karkotteita
- nuku hyttysverkon alla (verkon reunat patjan alle!), pyri hävittämään hyttyset makuutilasta

LINTUINFLUENSSA

Vietnamissa esiintyy edelleen lintuinfluenssaa A/H5N1. Lintuinfluenssa tarttuu ihmisiin heikosti, ja lähes kaikki tapaukset on todettu ihmisillä, jotka ovat olleet läheisessä kosketuksessa lintuinfluenssaan sairastuneen siipikarjan kanssa. Varovaisuus on kuitenkin viisasta: kannattaa välttää toreja, joissa myydään eläviä lintuja ja vältellä koskettamasta lintuihin (tarhattuihin ja villeihin) ja niiden ulosteisiin. Huonosti kypsennettyä siipikarjanlihaa ja munia ei pidä syödä.

TURISTIRIPULI

Ns. turistiripulia kykenevät aiheuttamaan lukuisat bakteerit, virukset ja alkueläimet. Kuitenkin turistiripulin hoidossa ja ehkäisyssä voidaan käyttää samoja periaatteita. Lievä turistiripuli paranee parissa päivässä, mutta on silti äärimmäisen kurja ja usein äärimmäisen nopea yllätys.

Turistiripulia voi tehokkaasti ehkäistä kiinnittämällä huomiota siihen, mitä, missä ja miten syö. Kädet kannattaa pestä saippualla tai pyyhkiä kosteuspyyhkeellä ennen ruokailua. Vietnamissa ravintoloissa näkee myytävän/käytettävän puuvillaisia (hajustettuja) kosteuspyyhkeitä; käytä näitä vain, jos ne ovat pakattuja. Ruokailuvälineet voi pyyhkäistä palasella limeä. Veden ja muiden (kylmien) juomien puhtaus pitäisi varmistaa: puhdistustableteilla käsitelty tai viitisen minuuttia keitetty vesi ovat turvallisia, samoin tehtaassa pullotetut vedet ja virvoitusjuomat. Jään tulisi myös olla tehty puhtaasta vedestä. Lihaa, kalaa ja kananmunaa pitäisi syödä vain, jos ne ovat täysin kypsiä. Ruoka pitäisi tarjoilla joko kuumana tai nopeasti valmistuksen jälkeen jäähdytettynä. Pakkaamattomia maitovalmisteita on syytä varoa, samoin tuoreita vihanneksia.

Matkaoppaissa näkee varoitettavan katukeittiöistä. Tässä on kuitenkin pidettävä terve järki mukana: katukeittiöissä, joissa pääsee itse seuraamaan ruoan valmistusta, ruoan kierto on nopeaa ja ruoka tarjoillaan kuumana, voi olla turvallisempaakin syödä kuin ravintoloissa, joiden erillisissä keittiöissä raaka-aineet ja valmiit ruoat saattavat seistä tuntikausia.

Jos ripuli iskee, tilannetta voi tarkkailla muutaman päivän ennen lääkäriin hakeutumista, ellei ripuliin liity voimakkaita vatsakipuja, kovaa kuumetta tai verisiä ulosteita. Parasta hoitoa on lepääminen ja nestetasapainon ylläpitäminen juomalla paljon (3-5 l päivässä). Ripulilääkkeillä voi hoitaa kuumeetonta ripulia. Ripulijuomajauheita voi käyttää, mutta saman asian ajaa aikuisella litraan vettä tai teetä sekoitettuna 1 tl ruokasuolaa ja 6-8 tl sokeria. Vahvasti sokeroituja juomia olisi vältettävä. Nykytiedon mukaan ripulipotilas saa syödä kevyesti, jos ruoka vain maittaa. Sopivia ruokia ovat mm. keitetty riisi, leivät, banaanit ja täysin kypsennetty kananmuna.

PUREMAT JA PISTOKSET

Hyönteisten ja muiden eläimien välityksellä leviää lukuisia tauteja kirpuista, punkeista yms. puhumattakaan. Jos eläin pääsee puremaan, haavat saattavat myös tulehtua pahasti. Hyönteisten puremien ehkäisystä mainittiin jonkin verran malarian yhteydessä. Kortisonivoide ja antihistamiinitabletit auttavat kutinaan. Lisäksi mainittakoon, että niin pimeässä kuin valoisassakin ja niin vedessä kuin maallakin kannattaa katsoa, mihin kätensä/jalkansa/nenänsä työntää. Tässäkin tapauksessa pitäisi kiinnittää huomiota järkevään vaatetukseen.