Poliittinen järjestelmä

Vietnam on sosialistinen yksipuoluemaa, jossa kommunistisella puolueella on keskeinen poliittinen ohjausrooli. Vietnam on kuitenkin Kiinan tavoin alkanut kehittää ruohonjuuritason demokratiaa. Sitä ryhdyttiin kehittämään uudistusprosessi doi moin aikaan. Vuonna 1998 säädettiin lait ja säännökset ruohonjuuritason demokratiasta kunnissa. Vuonna 2002 Vietnamin kommunistipuolue uudisti kylätason poliittista järjestelmää. Uudistukset ovat merkinneet vallan siirtämistä keskustasolta paikallistasolle, mutta uudistusten toteutus on ollut monin tavoin haasteellista. Vuonna 2006 pidetty kommunistisen puolueen 10. puoluekokous laati julkilausuman, jossa sitouduttiin kehittämään markkinataloutta, vahvistamaan lakien noudattamista ja rakentamaan demokraattista yhteiskuntaa. Vietnamilaisessa demokratiakäsityksessä korostetaan yksilön oikeuksien sijaan yhteisöllisiä oikeuksia ja velvollisuuksia.

Sana ruohonjuuritaso (co so) viittaa Vietnamissa yhteiskunnallisiin yksiköihin, joita ovat muun muassa erilaiset tuotantoyksiköt, koulut, sairaalat ja tutkimuslaitokset eli paikat, joissa ihmiset työskentelevät, elävät ja toteuttavat sosiaalisia suhteitaan liittyen oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Ruohonjuuritaso tarkoittaa myös Vietnamin neliportaisen hallintojärjestelmän alinta porrasta (kunnat, kaupungit).

Ruohonjuuritaso on kenties alin mutta kaikista lukuisin ja laajin, sillä 11 000 kunnasta 10 000 sijaitsee maaseudulla. Kunnissa on 115 000 kylää. Ruohonjuuritasolla työskentelee kaikkiaan noin kaksi miljoonaa virkamiestä.


Korruptio vaivaa

Toimivan demokratian tunnusmerkkinä pidetään Vietnamissa tilannetta, jossa paikalliset virkamiehet ovat kansalaisten keskuudessa ja siten heidän valvontansa alaisuudessa. Todellisuudessa asiat ovat usein toisin. Korruptio on laajalle levinnyttä ja se on johtanut konflikteihin viranomaisten ja paikallisten ihmisten välillä.

Kuuluisimmat levottomuudet tapahtuivat Thai Binhin maakunnassa 1995–1997 ja 2000 sekä keskisellä ylänköalueella 2001 ja 2004. Näissä ja monissa muissa vastaavissa tapauksissa eri puolilla maata ihmisten demokraattisia oikeuksia loukattiin huonolla politiikalla. Markkinatalouden mukanaan tuoma kasvava juopa rikkaiden ja köyhien välillä on lisännyt korruptiota. Korruptiotapaukset johtavat puolestaan kansalaisten valituksiin korkeammille tahoille sekä levottomuuksiin.


Säänneltyä demokratiaa


Ruohonjuuritason demokratiaa ohjaavat seuraavanlaiset säännökset:
Valtio ja sen lait suojelevat ja takaavat kansalaisten demokraattiset oikeudet. Viranomaisten täytyy turvata kansalaisten demokraattiset oikeudet kaikilla tasoilla.
Säännökset määrittelevät, mistä asioista tulee keskustella paikallisten ihmisten kanssa ja missä heillä on päätösoikeus. Viranomaisten päätösten tulee perustua paikalliseen konsultaatioon.
Säännöksissä määritellään, mitä asioita kansalaisten on oikeus valvoa tai lähettää edustajansa valvomaan paikallista hallintoa (kansan valitsemat julkiset tarkastajat).

Säännökset ulottuvat kylätasolle
Säännöksissä määritellään, millaisin keinoin ihmisille tiedotetaan niistä sosiaalisista, taloudellisista ja poliittisista kysymyksistä, jotka vaikuttavat heidän elämäänsä ja päätöksentekoonsa. Tiedotusta hoidetaan mm. julkisilla ilmoitustauluilla, kuulutuksilla, radion kautta ja erilaisella suoralla tiedottamisella. Säännökset perustuvat läpinäkyvyyteen, vastuullisuuteen ja demokratiaan erityisesti yhteisten varojen käytössä. Säännökset on ohjeistettu sanomalla, että “ihmisten tulisi tietää, keskustella, toimeenpanna, tarkastaa ja nauttia saamistaan hyödyistä”.


Säännösten toimeenpano takkuilee


Ruohonjuuritason demokratian toimeenpano on valpastanut ihmisiä tarkkailemaan viranomaisten toimintaa ja puuttumaan epäkohtiin. Erityisesti kansalaisia kiinnostavat yhteisten varojen käyttö ja erilaisten kehityshankkeiden hyötyjen jakautuminen. Ihmiset ovat yleensä kiinnostuneita työpaikoista, koulutuksesta, halpakorkoisista lainoista, köyhyyden vähentämisestä ja liiketoiminnan edistämisestä.

Ruohonjuuritason demokratia on johtanut Vietnamissa julkisiin keskusteluihin ja taisteluun korruptiota vastaan. Se on myös lisännyt viranomaisten vastuullisuutta. Ihmiset toivovat mahdollisuuksia toimeentuloon ja arjen sujuvuuteen. Kaikki ei suinkaan ole sujunut kitkatta, vaan toimeenpanossa on useita ongelmia:
Teoria ja käytäntö eivät kohtaa. Ihmiset eivät tiedä oikeuksistaan, eivätkä viranomaiset ole tietoisia vastuustaan ihmisille. Ruohonjuuritason demokratiasta ei ole myöskään voitu tiedottaa kaikille huonon infrastruktuurin ja tiedotuskanavien puutteiden takia.
Viranomaiset eivät ota tarpeeksi vastuuta teoistaan tai he ovat vältelleet vastuutaan. He ovat vastahakoisia ottamaan vastaan ihmisten valituksia. On useita tapauksia, joissa viranomaiset ovat loukanneet ihmisten oikeuksia.
Ihmiset eivät täysin ymmärrä oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan eivätkä tunne lakia. He ovat valmiita puolustamaan taloudellisia etujaan, mutta laiminlyövät demokratiasäännösten toimeenpanoa.
Paikallisviranomaisilla on usein tehtäviinsä ja vastuihinsa nähden alhainen koulutus- ja osaamistaso eikä valtio ole riittävällä tavalla resurssoinut paikallishallintoa uusiin tehtäviinsä.

Useat ruohonjuuritason demokratiaa arvioineet selvitykset ovat todenneet, että uudistuksen vaikutukset ovat olleet alhaiset.


Demokraattinen puolue

Vietnamissa perustettiin elokuussa 2006 uusi puolue, jonka nimi oli Dàng Thàng Tièn Viet Nam, Vietnam Progression Party (VNPP). Suomeksi käännettynä puolueen nimi on Vietnamin Edistyspuolue, ja sen tavoitteina oli maan talouden, politiikan, yhteiskunnan, kulttuurin ja hengellisyyden kehityksen edistäminen. Puolueen mukaan tämä turvaisi vietnamilaisten mahdollisuudet elää rauhallisessa, itsenäisessä ja vapaassa maassa sekä moraalisessa ja sivistyneessä yhteiskunnassa, missä ihmiset ovat hyvinvoivia ja onnellisia.

Lisäksi puoleen tarkoituksena oli luoda perusta Vietnamin hallinnon demokraattiselle, moniarvoisuudelle ja lakeihin pohjaavalle toiminnalle. Jäseneksi saattoi liittyä kuka tahansa, joka rakastaa Vietnamia, vapautta ja demokratiaa. Sen lisäksi oli oltava 18 vuotta täyttänyt, uskonnosta, ihonväristä, kansalaisuudesta, kulttuurista tai paikasta riippumatta, ja asua joko Vietnamin sisä- tai ulkopuolella.

Puolueen perustajien, mukaan luettuna katolinen pappi Nguyen Van Ly, toimintaa pidettiin laittomana ja heidät tuomittiin pitkiin vankeusrangaistuksiin.