Vietnamin kieli

Haluatko opiskella Vietnamin kieltä Vietnamissa?

 

Ho Chi Minh -kaupunki:

 

Vietnam National University, University of Social Sciences and Humanities, Department of Vietnamese Studies and Vietnamese language for foreigners.

 

Yhteystiedot:
10 Dinh Tien Hoang Street, District 1, Ho Chi Minh City, Vietnam
Tel. + 84 8 8 225 009
Fax. +84 8 229390
Email: vietnamhoc@vns.edu.vn
http://www.vns.edu.vn/vns/

 

Interntetsivuilta löytyy tiedot kurssitarjonnasta sekä rekisteröitymisestä englanniksi ensimmäisen sivun oikeasta laidasta.

 

Opetustarjonta sisältää opiskelua erikokoisissa ryhmissä, ja hinta määrittyy ryhmäkoon mukaan. Yliopistolla on mahdollista suorittaa tasokoe, kun vaadittava määrä oppitunteja täyttyy.

 

Opetustatarjonta sisältää kursseja kaikentasoisille vietnamin kielen opiskelijoille.

 

Hanoi:

 

Vietnam National University, University of Social Sciences and Humanities, Faculty of Vietnamese Studies and Vietnamese language.

 

Yhteystiedot:
B7 Bis Building
Trần Đại Nghĩa Street
Bách Khoa District- Hà Nội
Email: ktv_vnh@yahoo.com
Tel: +84 4 38694323
Fax: +84 4 8694484
Faculty of Vietnamese Studies and Vietnamese language

 

Opetustarjonta sisältää opetusta erikokoisissa ja eritasoisissa ryhmissä opiskelijan kielitaidon mukaan samaan tapaan kuin Ho Chi Minh -kaupungissa. Tasokoe mahdollista suorittaa. Nettisivut eivät ole kovinkaan kattavat, mutta tarkempaa infoa voi aina kysyä sähköpostitse.

 

Opetukseen ilmoittautuminen on vaivatonta paikan päällä.

 

Vietnamin kieli

Vietnamin virallinen kieli, vietnam, kuuluu austroaasialaiseen kieliryhmään. Kiinan vallan aikana 111 ekr – 938 jkr virallinen kieli Vietnamissa oli kiina, jonka kirjoitusjärjestelmä oli pohjana 1000-luvulla kehitetylle chnôm -kirjoitusjärjestelmälle. Nykyinen kirjoitusasu, chữ quốc ngữ, syntyi 1600-luvulla, kun ranskalaiset lähetyssaarnaajat (mm. Alexandre Rhodes) alkoivat kehittää järjestelmää kirjoitusmerkkipohjaisen nôm-kielen kirjoittamiseksi latinalaisin aakkosin.

Vietnamin kielessä on kolme päämurretta sekä lukuisia paikallismurteita, jotka eroavat jonkin verran sanastoltaan sekä selvemmin ääntämykseltään. Kirjoitettu kieli on silti kaikkien ymmärrettävissä. Vietnamissa, jossa elää 54 eri etnistä ryhmää, puhutaan muitakin kieliä vietnamin lisäksi, esimerkiksi kiinaa, khmeriä, thaita ja lukuisia pienempiä vähemmistökieliä. Joillekin vähemmistökielille ei ole vakiintunutta kirjoitusasua tai se on unohtunut historian saatossa mm. vietnamilaistamisen seurauksena.

Koska vietnam on tooninen kieli, äänenkorkeus osoitetaan sanan päälle tai alle lisättävin merkein. Äänenkorkeus siis vaikuttaa sanan merkitykseen, esim.

hai = kaksi (tasainen tooni)
hái = poimia (nouseva)
hài = hyväntuulinen (laskeva)
hai = meri (laskeva, nouseva)
hãi = pelätä (korkea, nouseva)
hai = vahingoittaa (matala, lyhyt)

Tämän lisäksi tarvitaan vokaalimerkkejä a:n, e:n, o:n ja u:n kanssa sekä d-äänteen ilmaiseva poikkiviiva (đ).

Vietnamissa sanat ovat yksitavuisia, mutta tietty ilmaisu saattaa vaatia kaksi sanaa siinä, missä suomessa pärjätään yhdellä. Sanat eivät taivu, vaan sija- ja aikamuodot ilmaistaan sanaa edeltävällä tai sitä seuraavalla sanalla. Myös sanajärjestyksellä on merkitystä.

Vietnamin kielessä on lainasanoja mm. kiinasta ja ranskasta; nykyään lainat englannista ovat yleistyneet. Tavanomaisen puhekielen opetteleminen on verrattain helppoa, sillä kielioppi on melko yksinkertainen. Kaunokirjallisuus on huomattavasti haastavampaa kulttuurisidonnaisen kuvakielen ja vertauksien vuoksi. Esimerkiksi sana "gió" tarkoittaa tuulta ja "sương" sumua, mutta "gió sương" tarkoittaa vaikeutta.


Nimet ja puhuttelu


Vietnamilainen nimessä on tyypillisesti kolme osaa­, sukunimi, keskinimi ja etunimi – tässä järjestyksessä. Sukunimet ovat vanhoja klaaninimiä ja niitä on verrattain vähän, vain muutama sata. Lähestulkoon puolet vietnamilaisista kantaa nimeä Nguyen. Nainen pitää yleensä oman sukunimensä naimisiin mennessään. Lapsi perii isän sukunimen, mutta nimeen voidaan liittää myös äidin sukunimi. Tässäkin tapauksessa isän sukunimi on se, joka siirtyy seuraavalle sukupolvelle.

Keskinimellä voi ilmaista sukupuolen: Van on yleinen miesten ja Thi naisten keskinimi. Keskinimi voi olla olennainen osa etunimeä, esimerkiksi etunimi Lan tarkoittaa orkideaa, mutta nimi Ngoc Lan tarkoittaa magnoliaa. Keskinimellä on myös voitu osoittaa, mihin sukupolveen lapsi kuuluu tai monesko lapsi poika on perheessä.

Etunimellä on aina jokin merkitys. Se voi kuvastaa vanhempien toiveita lapsesta tai olla runollinen. Tytön nimien joukossa on paljon kauneutta ja hyveitä korostavia nimiä, kuten kukkia, kun taas poikien nimet kuvastavat usein vahvuutta ja rohkeutta. Nimeä valittaessa otetaan huomioon myös se, miten lapsen nimi sointuu yhteen vanhempien ja muiden sisarusten nimien kanssa. Toisin kuin Suomessa, nimiä ei kierrätetä suvussa eikä kunnioitettujen henkilöiden nimiä haluta antaa lapselle. Vanhempien nimi on siinä määrin tabu, että jonkun vanhempien tai isovanhempien nimien lausuminen ääneen on vietnamilaiselle vakava loukkaus.

Nimien sijasta ja niiden kanssa käytetään puhuttelusanoja, jotka määräytyvät henkilön iän, sukupuolen ja aseman mukaan. Nimeä voi käyttää ilman asiaankuuluvaa puhuttelusanaa vain lapsia puhuteltaessa tai todella läheisten ystävien kesken. Isommat sisarukset kutsuvat pienempiä sisaruksiaan sanalla "em". Isoveljestä käytetään sanaa "anh" ja isosiskosta "chi". Perheen lapsia kutsutaan usein syntymäjärjestyksen mukaan, mutta numeroa yksi ei käytetä. Esimerkiksi esikoistytär on pienemmille sisaruksilleen isosisko kakkonen (chi hai) ja toisena syntynyt poika isoveli kolmonen (anh ba). Sanapari em – anh on käytössä myös esimerkiksi aviopuolisoiden kesken. Muita yleisiä puhuttelusanoja ovat ông (herra), bà (rouva) ja cô (neiti). Sana "tôi" (minä) on suhteellisen neutraali.

Suomessa nimien järjestys herättää joskus hämmennystä, ja saattaa olla vaikea tulkita, mikä on etu- ja mikä sukunimi. Sukunimeä ei välttämättä käytetä lainkaan puhuteltaessa: esimerkiksi miestä, jonka koko nimi on Tran Van Trong, kutsutaan herra Trongiksi.

Susanna Kariluoto

Vähemmistökielet

Vähemmistökielet kuuluvat kuuten kielikuntaan: austroaasialaiset kielet (mm. khmer, muong), austronesialaiset kielet (kuten cham, giarai), hmong-mien kielet (hmong, dao, pathen), siniittiset kielet (eri kiinan kielet), tiibettiläis-burmalaiset kielet (kuten, lahu, sila) ja thailaiset kielet (esim. thai, tai, pupeo). Niistä neljällä on oma kirjoitusjärjestelmä (kiinalainen, thai- eli sanskriittiin pohjautuva, khmerien palin kieleen pohjautuva ja chamien arabialainen kirjoitusjärjestelmä).


Vähemmistöt kielikunnittain

Austroaasialaiset kielet
Bahnar
Brau
Bru-van kieu
Choro
Chut
Co
Coho
Cotu
Gie-Trieng
Hre
Khang
Khmer
Khmu
Kinh eli viet
Ma
Mang
Mnong
Muong
Odu
Romam
Sedang
Sinh mun
Stieng
Ta oi
Tho
Austronesialaiset kielet
Cham
Churu
Ede
Giarai
Raglai

Hmong-mien kielet
Dao
Hmong
Pathen

Sinittiiset kielet
Hoa eli kiinalaiset

Tiibetiläis-burmalaiset kielet
Cong
Hanhi
Lahu
Lolo
Ngai
Phula
Sandiu
Sila
Thailaiset kielet
Boy
Colao
Giay
Lachi
Laha
Lao
Lu
Nung
Pupeo
Sanchay
Tay
Thai

Lähteet

Anhava, Jaakko (1998) Maailman kielet ja kielikunnat, Gaudamus

Nguyen Van Huy (1990) The Cultural Mosaic of Ethnic Groups in Vietnam. Education Publishing House 1990 Hanoi

Heikklä-Horn M-L ja Miettinen J.O. (2000) Kaakkois-Aasia – historia ja kulttuurit, Otava, Helsinki